Kirkko dietillä

Viimeksi kuunnellessani saarnaa St Michaelin kirkossa, mieleeni pälkähti ajatus. Sen laukaisi kunnioitettu kirkkoherra Stephen, pitäessään puhetta siitä millainen paikka taivas on. Itse ajatus ei taida liittyä millään muotoa taivaaseen, mutta tiedättepähän kontekstin jos joku sitä kysyy..

Suomen ev. lut. kirkon johtoon on tainnut päästä joku terveysintoilija. Kirkon ruokalistalla on enää suolattomia, kalorittomia, sokerittomia ja ravinteettomia ruokia, eli sanalla sanoen mauttomia ruokia. Minä äänestän leivän ja viinin aseman ja merkityksen palauttamisen puolesta. Tarkoitan tällä sitä että kirkolta on unohtunut kristinuskon ydin, Jeesus Kristus: hänen sovituskuolemansa ja sen tarjoamat runsaat armon pöydät jotka notkuvat makkaraa, kinkkua, kakkua, viiniä, leipää, hedelmiä, mausteita, suolaa, jäätelöä, karkkia ja limpparia.

Ehkä tätä sanomaa olisi tarvittu eräässä nimeltä mainitsemattomassa suomalaisessa lukiossa eräänä marraskuisena päivänä. Ehkä - ehkä jos kirkko olisi seisonut kaikki nämä vuodet sanomansa takana, niin ehkä - turhalta dramatiikalta olisi säästytty. En väitä että kristinusko poistaa kaikki ihmisten maalliset murheet masennuksesta morkkikseen, mutta minusta tämä järkyttävä teko heijastaa samanlaista ajattelua mikä on näkyvissä rakkaan kirkkomme viimeaikaisen muutoksen takana.