katuevankeliointi

Koko kuluneen viikon olen ollut Turussa neljän hengen porukalla tekemässä aktiotyötä. Olemme vietrailleet vanhainkodeissa, nuortenilloissa, opiskelijailloissa ja ties missä rukous-, ja hartaushetkissä. Ilmoitin hyvissä ajoin etten halunnut ruveta katuevankeliointiin toisin kuin muut kolme tiimiläistä.

Minä olen aina vierastanut mennä puhumaan tuntemattomille kadulla. Ja vierastan vielä enemmän mennä kyselemään ihmisten henkilökohtaisia asioita. -Oletko kuullut Jumalasta? -Tiesitkö että Jeesus on kuollut sinunkin syntiesi puolesta? Sillä välin kun toverini jakoivat traktaatteja ja jututtivat vieraita ihmisiä Aura-joen varrella, haastoin itseni miettimään omaa asennettani.

Lanseerasin uuden termin; antikontekstin. Antikontekstia on kontekstiin sopimaton rikkinäinen muovituoli muuten siistissä puutarhassa, tai termospullossa puoli päivää väljähtänyt haalea sumppi pahvimukiin tarjoiltuna kaupungin parhaassa ravintolassa.

Kun suomalaiselle menee antamaan traktaatin kadulla hän hämmentyy koska ei suomalaiseen kulttuuriin kuullu ottaa kontaktia muihin suomalaisiin ellei tämä ole ennalta tuttu. Itse ainakin koen joutuvani hyökkäyksen kohteeksi jos joku harekrisna rupeaa juttusille kaupungilla. Katuevankeliointi on antikontekstualista käyttäytymistä joka pahimmillaan ajaa evankelioinnin kohteen puolustusasemiin ja hankaloittaa järkevän tai hedelmällisen keskustelun syntymistä.

Ehkäpä parempi tapa olisi pystyttää kadulle pieni koju ja muutamia lokoisia tuoleja, ja kiinnittää kojun yläpuolelle banneri missä lukisi jotenkin näin: "Haluatko keskustella Jumalan olemassaolosta ja merkityksestä? Kuulen mielelläni mielipiteesi!"